Ystäväni juuri kertoi miten hän selätti tulevan flunssan vaikuttamalla alitajuntaansa. Tässä muutama päivä sitten hän oli tosi kiireinen, töissä oli hirvittävä rumba päällä ja iltaisin piti järjestellä tulevia syntymäpäiväjuhlia. Ensimmäiset merkit tulevasta flunssasta alkoivat ilmestyä, nokka alkoi vuotaa, ja sitä sai jatkuvasti olla pyyhkimässä. Sitten hän päättäväisesti oli sanonut nenäliinapaketille, että "kuulkapas nenäliinat, minulla ei ole aikaa viettää teidän kanssanne". Ja kuin taikaiskusta nuha oli poissa, eikä mitään flunssaan viittaava ole näkynyt sen jälkeen!

Alitajuntasi voima -kirjaa lukiessani olen miettinyt noita "ihmeparantumisia". Siinäkin kerrotaan monta esimerkkiä miten usko johonkin parantavaan voimaan on saanut alitajunnan parantamaan ihmisen. Miksi sitten toiset ihmiset eivät parane? Koska eivät usko, eivätkä halua päästää irti sairauksistaan. Itselläni on lähipiirissä hyvä esimerkki naishenkilöstä, jolla on aina mitä ihmeellisimpiä sairauksia. Ja mikään ei auta, ei lääkkeet eikä puukko. Olenkin todennut, että luopuessaan sairauksistaan hän menettäisi jotain, nimittäin huomion. Kun jatkuvasti on sairas saa huomiota, omaisilta, naapureilta ja lääkäreiltä. Ja kaikki puheenaiheetkin pyörivät vain omien sairauksien ympärillä, miten se ja tämä taas vaivaa. Onko se ihmekään, että vaivaa?!

Kyllähän meille "terveillekin" välillä sairauksia tulee. Yleensä niillä pysäytetään ihminen lepäämään ja ajattelemaan asioita. Minäkin olen tänä syksynä sairastanut monen vuoden tauon jälkeen kaksi flunssaa, mutta selvinnyt niistä muutamassa päivässä - lepäämällä. Kerran eräs ystävänikin, joka oli aina menossa laitettiin pakkolepoon kun jalka nyrjähti. Näin se vaan toimii, jos ihminen ei itse älyä levätä hänet sairauden tai tapaturman myötä pakotetaan siihen.