Arki on pakottanut minut maadoittumaan. Onneksi, muuten varmaan kirjoittelisin vaan tänne omia sisäisen maailmani höpinöitä ja lentelisin pilvissä. Niin kivaa kuin se olisikin, olla joskus ihan hiljaa yksin omien ajatuksien kanssa. Huomaan muutenkin alkavani erakoitua, välillä pitää ihan pakottaa itsensä ihmisten ilmoille, ettei kynnys nouse liian korkealle. Onneksi vanhasta sosiaalisuudestani on jotain jäljellä, koska nautin ihmisten seurasta kun vain pääsen hyvään seuraan.

Arki on myös tullut öihini, en muista kaikkia uniani. Vain jotain on jäänyt mieleen. Toissa yönä näin tulevaisuuteen ja ennustin muille, sitä edellisenä yönä puhuin sujuvasti vierasta kieltä ja viime yönä olin hyvin palkatussa unelmieni työssä. Toivottavasti enneunia, paitsi en välttämättä haluaisi nähdä tulevaisuuteen ainakaan omaani! En ole koskaan käynyt ennustajalla, enkä halua mennä. Ystäväni joka käy ennustajalla vähän väliä saa kyllä ennustukset käymään toteen. Hän alkaa elää ennustusten mukaan. Vuosia sitten joku ennustaja sanoi hänelle, että hän tulee eroamaan miehestään ja löytää elämäänsä tumman miehen. Niinpä hän alkoi piirittää työpaikallaan olevaa tummaa miestä , koska oli sitä mieltä, että hän on se ennustuksen mies. Ihastui tuohon mieheen niin, että erosi miehestään. Tuosta tummasta miehestä ei tullutkaan hänen eläämäänsä uutta miestä ja niin hän jäi yksin pitkäksi aikaa... Silloin päätin, etten koskaan mene ennustajalle ja anna jonkun ennustuksen alkaa ohjata elämääni.